Ilmastonmuutoksella tarkoitetaan ihmisen toiminnasta aiheutuvaa maailmanlaajuista ilmaston lämpenemistä. Ilmakehässä kasvihuonekaasut päästävät auringosta tulevan säteilyn (valon) maan pinnalle, mutta estävät lämmön poistumisen avaruuteen. Ihmisen toiminnan seurauksena kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä on lisääntynyt. Kasvihuonekaasuja ovat mm. hiilidioksidi ja metaani.
Maapallon lämpötilan kohoamista 1,5 asteella pidetään rajana, jonka ihmiskunta ja nykyiset eliöyhteisöt vielä sietävät. Lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen on edelleen mahdollista, mutta se edellyttää ripeitä toimia. Lämpötilamuutosta verrataan esiteolliseen aikaan 1800-luvulla.
Ilmastonmuutoksen hillinnässä Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali 2035 ja heti tämän jälkeen hiilinegatiivinen, jolloin päästömme ovat pienemmät kuin hiilinielujen, kuten metsien hiilensidonta. Teknisesti tämä on jo täysin mahdollista – ehkä vaikeampaa on asenteellinen ja kulttuurinen muutos.
Keskeisimmät keinot ovat:
- siirtyminen fossiilisista energialähteistä uusiutuviin energiamuotoihin
- energiatehokkuuden parantaminen ja energiankulutuksen vähentäminen
- hiilinielujen lisääminen ja vahvistaminen.
Kaikkia näitä toimenpiteitä tarvitaan samanaikaisesti.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on ilmastonmuutoksen hillinnän ohella tärkeätä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, kuten sään äärevöitymisen aiheuttamiin haittoihin ja Suomeenkin heijastuviin globaaleihin ongelmiin, esimerkiksi ilmastopakolaisuuteen, tulee varautua.
Suomessa rakennusten lämmitystarve vähenee, mutta viilentämisen ja aurinkosuojauksen tarve kasvaa. Kuivuus- ja hellejaksot, myrskyt sekä äkilliset vesi- ja lumisateet rasittavat niin luontoa kuin rakennettua ympäristöä. Monimuotoinen piha viilentää rakennusta ja kestää vaihtelevia sääoloja paremmin kuin tavanomainen. Vaikka talvet lauhtuvat, voi lunta sataa hetkellisesti erittäin paljon, ja Itä- ja Pohjois-Suomessa lumen määrä voi jopa kasvaa.