Hiilijalanjälki on mittayksikkö, joka kuvaa esimerkiksi yksilön, tavaran tai toiminnan aiheuttamia ilmastovaikutuksia tietyn ajan puitteissa: ihmisten kohdalla jalanjälki suhteutetaan usein kalenterivuoteen, mutta tuotteen tai toiminnon kohdalla sen koko elinkaareen. Suomalaisen hiilijalanjäljessä ovat mukana myös käyttämiemme ulkomailla tuotettujen tavaroiden ja palveluiden aiheuttamat päästöt.
Keskivertosuomalaisen kulutuksen hiilijalanjälki on Suomen ympäristökeskuksen mukaan noin 11 000 kiloa vuodessa. Yksilökohtaiset erot ovat huomattavan suuret, ja myös vuosien välillä on eroja: mitä kylmempi talvi on sitä enemmän tarvitaan energiaa ja mitä vähemmän vesivoimaa on tarjolla sitä enemmän tarvitaan fossiilisia polttoaineita.
Kulutuksen hiilijalanjäljen lisäksi keskivertosuomalaisen kontolle tulevat julkisen sektorin päästöt, jotka ovat 2 000 kiloa kansalaista kohti. Ne syntyvät yhteiskunnan pyörittämisestä kuten sosiaalipalveluista, tie- ja muista verkostoista sekä puolustusvoimista. Jotta ilmastotavoitteisiin päästään, on hiilijalanjälkeä pienennettävä puoleen kuluvan vuosikymmenen aikana ja samaan aikaan lisättävä hiilinieluja eli Suomessa käytännössä metsäalaa.
Kasvihuonekaasupäästöjä syntyy kun käytämme fossiilisia, hiiltä sisältäviä polttoaineita energiantuotannossa, liikkumisessa tai ravinnon ja tavaroiden tuottamisessa. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjä syntyy teollisuuden ei-polttoperäisissä prosesseissa, kuten sementin ja typpilannoitteiden valmistuksessa. Myös metsien hakkuut, soiden kuivaaminen pelloiksi ja muut ympäristön muutokset tuottavat hiilidioksidipäästöjä ilmakehään.
Palamisreaktiossa yksi hiiliatomi yhtyy kahden happiatomin kanssa, ja kilosta hiiltä muodostuu palaessa reilut kolme ja puoli kiloa hiilidioksidia.